Classical Music Home

Welcome to Naxos Records

Email Password  
Not a subscriber yet?  
Keyword Search
 in   
 Classical Music Home > Naxos Album Reviews

Album Reviews



 

FROMMEL, G.: Piano Sonatas Nos. 1-3 (Blome)


Grand Piano GP606

   YLE Radio 1, May 2012

English        Finnish        German        Spanish
See latest reviews of other albums...

Kare Eskola
YLE Radio 1, May 2012

Tatjana Blomen tuore levytys Gerhard Frommelin (1906-1984) kolmesta pianosonaatista avasi minulle aivan uuden musiikkiestetiikan. Musiikinhistoria on nimittäin aktiivisesti pyrkinyt unohtamaan ne säveltäjät, jotka tekivät työtään natsi-Saksassa eivätkä joutuneet pakenemaan rotunsa tai taiteensa takia. Schönbergin dodekafoniaa ja sarjallisuutta pidettiin 1950-luvulta alkaen poliittisesti korrektina, kun taas kaiken muun saksalaisen musiikin ylle lankesi fasismin varjo. Tämä on harmi, sillä esimerkiksi juuri Gerhard Frommel tarjosi aidosti omaperäisen vaihtoehdon sekä ekspressionismille, impressionismille että uusklassismille.

Minä en tuntenut Frommelin musiikkia ennestään, mutta levyesittelyn mukaan kolme pianosonaattia 1930-luvulta tarjoavat hänen tyylistään kattavan läpileikkauksen. Niiden perusteella Frommel edustaa luontevaa jatkoa sille keskieurooppalaisen romantiikan perinteelle, jonka kaikki luulevat katkenneen 1900-luvun alun ismeihin. Frommel yhdistää täydellisen koherentisti vanhaa kunnon myöhäisromantiikkaa, Stravinskyn moninaisuutta, tunteellista melodisuutta ja urbaania sykettä.

Häikäisevintä Frommelin musiikissa on sen pakottomuus. Harmonisesti teokset osoittavat, että tonaalisuuden kahleista oli mahdollista vapautua ilman sääntökokoelmia tai esteettisiä julistuksia. Impressionistista sointublokkiherkuttelua saattaa seurata kaihoisa melodia à la Chopin, kornista Shostakovitsh-paukuttelusta siirrytään luontevasti romanttiseen vyörytykseen. Sonaatit saattavat olla hahmottomia muodoltaan, mutta ainakaan Frommelilla ei ole ahdistavaa ilmaisupakkoa, vaan hän malttaa välillä hiljentyä nauttimaan luomastaan tunnelmasta. Tässä mielessä Frommel ennakoi 1990-luvun pluralismia.

Levyn on julkaissut pianomusiikkiin erikoistunut Grand Piano -merkki. Asialle omistautuminen kuuluu peruslaadukkaassa äänityksessä, joka korostaa Tatjana Blomen herkkää kosketusta ja antaa tilaa myös kunnon rytinälle. Itse mietin, kaipaisiko Frommelin omaleimainen estetiikka rajummin perinteisistä pianohyveistä poikkeavaa tulkintaa, jotain Olli Mustosen tapaista. Mutta koska kyse on perinteen jatkamisesta, Blomen normaalius lienee etu.

Levyesittelyteksti keskittyy todistelemaan, että Frommel ei todellakaan ollut natsi, ja että hänen musiikkinsa ei ole fasistista, vaikka onkin välillä tonaalista. Saksalaisessa mielenmaisemassa tällainen varmasti on olennaista ja osaltaan selventää, miksi Frommel on jäänyt niin totaalisesti unohduksiin. Mutta jos asia kerran on selvä, niin eiköhän ole parempi keskittyä musiikkiin, joka on kiinnostavaa ja raikasta, vaikka onkin 80 vuotta vanhaa. © YLE Radio 1





Naxos Records, a member of the Naxos Music Group